Näinkö on Humak?

Liittyen Antirasismi-X sivuston julkistamaan viestiin.

Hei Humakin lehtori,

Haastan sinut! Käytä tunnin verran ajastasi valemedia MV-sivustoon tutustumiseen. Se on vain tunti elämästäsi, sillä meille se on vauvasta hautaan todellisuutta, jota emme voi valita. Todellisuutta jonka koemme, näemme, luemme, kuulemme, tunnemme ja ajattelemme halusimmepa tai emme. Valemedia tuottaa jatkuvasti materiaalia missä dehumanisoidaan, panetellaan ja halveksitaan rodullistettuja Suomessa ja kaikkia jotka kehtaavat puolustaa yhdenvertaisuutta.

Sinä Humakin lehtori, käytä etuoikeutettua valkoisuuttasi tarkastelemaan valemediaa ilman pahoinvointia; ahdistumatta tai itkemättä. Ilman uskon ja luottamuksen menettämistä yhteiskuntaa kohtaa. Ilman turvallisuuden tunteen menettämistä. Ilman tulevaisuudenuskon menettämistä. Ilman pelkoa.

Käytä etuoikeutettua (rasismia ylläpitävää) normatiivista valkoisuuttasi näkemään kaiken valemedian ja “Aito Avioliitto” materiaalin neutraalisti ja objektiivisesti vain "kulttuuriradikalismina", vain yhtenä näkökulmana yhteiskuntapolitiikkaan. Onhan sinun ihmisarvosi kyseenalaistamaton.

Käytä cisseksististä, heteroa, valkoista etuoikeutettua katsettasi lukiessasi kaikkea sitä epäinhimillistävää materiaalia, jota “ Aito Avioliitto” levittää maanlaajuisesti lgbtqia yhteisöstä.  

Tilan antaminen Valemedian ja “Aito Avioliitto” kaltaisille tahoille on teille Humakissa mahdollista. Pidättehän te rasistista ja homofobista liikehdintää samanarvoisena kuin antirasistista toimintaa. Miettimättä meitä, jotka ovat sekä rodullistettuja että osa lgbtqia-yhteisöä.

Käytät etuoikeutettua valkoisuuttasi ja sen valtaa, antamalla tilaa ammattikorkeakoulussasi rasisteille, äärioikeistolle ja vihapuheen lietsojille. Annat tilaa heidän ajamilleen ideologioille ja toiminnalle, joka uhkaa konkreettisesti  rodullistettuja ihmisiä, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumista sekä niitä puolustavien turvallisuutta. Ette asetu kenenkään puolelle. Ikään kuin näillä “vastapuolilla” - meillä olisi sama symmetrinen asema tässä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kuinka moni haluaa altistaa itsensä teidän kehystämään “dialogiin”? Kuinka moni opiskelija? Kuinka moni antirasisti? Ei ainakaan kukaan meistä.

Kaiken tämän jälkeen väität sitten, rehellisesti meitä rodullistettuja suomalaisia silmiin katsoen, että Humak selkeästi ja johdonmukaisesti vastustaa rasistisia ideologioita, ja toimintaa eikä ole normalisoimassa rasismia, ei tekemässä rasismista hyväksyttävämpää. Että Humak itsessään ei ole turvaton rodullistetuille opiskelijoille ja henkilökunnalle. Että se ei anna legitiimisti kyseenalaistaa rodullistettujen opiskelijoidensa ihmisarvoa. Että Humakin strategiassa nousevina aloina on ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus. Että rasismi ei ole osa valkoisia instituutioitamme. Että Suomi ei ole rasistinen yhteiskunta. Että Peli on Poikki.

Meiltä rodullistetuilta opiskelijoilta kysytään usein, mitä voin tehdä rasismin lopettamiseksi. Yksi neuvo on: ajatelkaa meitä, näkekää ahdinkomme, kuunnelkaa meitä ja tukekaa meitä. Koska tapahtumasta vastuussa olevalle taholle meitä ei ole olemassa, meillä ei ole väliä. Haastankin sinut, opiskelija tai opettaja, harjoittamaan rasisminvastaista kansalaistoimintaa, olemaan se ihmisarvoja ja yhdenvertaisuutta puolustava kulttuuriradikaali; näyttämällä ja sanomalla, että tämä ei ole ok.

Koulutusinstituutiona Humak käyttää yhteiskunnallista valtaa: yhteiskunnallisen eetoksen  toisintamisen ja status quon säilyttämisen sijaan pitäisi kyseenalaistaa ja reflektoida yhteiskunnallisia valta-suhteita, kunnioittaa kaikkien ihmisarvoa ja -oikeuksia ja toimia sosiaalisen tasa-arvon puolesta. Tällainen ehdotettu ”muka”-tasa-arvoinen keskusteluasetelma vie näiltä kaikilta Humakin arvoilta pohjan. Vain seitsemän päivää sitten Humak otti kantaa yhdenvertaisuuskysymyksissä ja rasismia vastaan. Millaisiin tekoihin kannannotto tuolloin perustui?

Euroopassa huomasin, miten kaunis ja fiksu olen

Roosa Murto HS yrittää kertoa kolumnissaan jotain rasismista. Hän onnistuu kuitenkin vain puhumaan subjektiivisesta kokemuksestaan ennakkoluuloista Keniassa.
Enkä olen varma kertooko hän nyt mitään oleellista Keniastakaan. Harvoin länsimaalaisella on muuta motiivia Afrikan maissa matkustaessa, kuin rakentaa omaa messiasprojektia. Messiasprojektia toteutetaan kehitysyhteistyöduuneissa, vapaaehtoisprojekteissa ja toimittajan matkoilla. Messiasprojektin tarkoitus on puhdistaa länsimainen matkaaja ja tuoda valoa pimeään Afrikkaan. Murto kertoo miten valmistautui kohtaamaan kärsimysstä ja kurjuutta. Jos hän ei löytänytkään surkeudessaan piehtaroivia ihmisiä, ei se haittaa messiasprojektia. Messiasprojektia voi rakentaa myös oman kärsimyksen varaan ja sen rinnastamiseen muiden kärsimyksen rinnalle.
Roosa Murto oppikin matkaltaan, sen että on vähän voimauttavaa, kun joku on mua kohtaan ennakkoluuloinen. Tämä uhriutuminen on osa messiasprojektia ja antaa hyviä tarinoita kerrottavaksi kotona. Vähämpä häntä häiritsee se etteivät paikallaiset näytä tajuavan, että hän on "hyvä" länsimaalainen ei ollenkaan samanlainen, kuin kolonialistit, lähetysaarnaajat, vapaakaupanmarkkinamiehet jne. Murto voi todistella sitä sitten hesarin kolumnissaan Suomalaisille. Messiasprojektin jatkuu Suomessa luontevasti matkablogista kolumneihin ja mahdolliseen matkakirjaan, jonka nimeksi ehdotan vaikkapa " Minun Afrikkani" tai "30 päivää päiväntasaajalla". Jos haluaa matkustaa Afrikan maissa, eikä ole oikein kykyjä toimittajana, kehitysyhteistyöprojektinduunarina tai kolonialististenrajojensuojelijan vikaa, niin Suomen Pakolaisapu onneksesi järjestää  messiaprojektin rakennusmatkoja.

Kuva: Iltalehden sivuilta

Hei, paljonko sun vauva maksoi?

"Hyvä lastenhoitaja, mutta huono äiti"


Kansanedustaja, joka sattuu olemaan valkoinen, keskiluokkainen ja kokoomuksen jäsen älähti maahanmuuttajien lastenvaunuista. Hän oli kuullut, että he (mustat naiset) saivat vaunuihin enemmän rahaa kuin Espoon virtaset ja kaumat (valkoiset suomalaiset). 
Arhinmäki ja liuta muita poliitikkoja kiirehti nostamaan esille, että kyllä heillekin on tästä asiasta kansalaiset antaneet palautetta, mutta he tarkistivat asian ja totesivat ettei pidä paikkaansa. Maahanmuuttaja ei saa enempää rahaa kuin kantasuomalainenkaan, selvitetty ja todistettu. Aihe loppuun käsitelty, näin ei kuitenkaan ole.
Kyse ei ole rahasta. Kyse on rasismista

Rasismista, joka kohdistuu erityisesti mustiin naisiin, heidän seksuaalisuuteensa ja vanhemmuuteensa. Näistä eivät kuitenkaan keskustele arhinmäet ja muut.  

Suomessa on yksi maailman tiukimmista maahanmuuttolaista. Se on suorastaan epäinhimillistä. Tätä se on kuitenkin ainoastaan ei-valkoisista maista tuleville siirtolaisille. Migrin päätöksenteon ääneenlausumaton tavoite on pitää Suomi ’suomalaisena’. Tehdä Suomesta ’vähemmän houkutteleva’ maa pakolaisille. Tähän eivät sovi ne mustat naiset, jotka maan sisällä kasvattavat ei-valkoisten määrää lisääntymällä. Lapset sitovat siirtolaisia tähän yhteiskuntaan. Lapset symboloivat sitä muutosta, jonka pelossa niin moni äänestää perussuomalaisia. Lapset ovat todellisia, he ovat täällä ja lapset, jotka syntyvät mustille äideille, eivät ole valkoisia. Varmaa ei ole liittyykö pelko yksinomaan islamisaatioon vai somalisaatioon. Varmaa on, että pelko liittyy Suomeen joka ei enää ole valkoinen. 
Suomessa on aina ollut vahva toiseuttamisen politiikka. Se on ollut sitä, että Saamelaisilta on tuhottu elinkeino, kohdeltu julmasti ja pyritty pakkosuomettamaan. Se on ollut sitä, kun Romaneilta on evätty mahdollisuudet yhteiseen resursseihin, asumiseen, työpaikkoihin ja jopa koulutukseen ja heidän lapsensa huostaanotettu ja heidät julistettu epäkelpoiksi kasvattajiksi. Se on ollut sitä, kun kahvipöydissä iloitaan siitä, ettei olla venäläisiä. On luotu kansakunta jonka identiteetti perustuu enemmän siihen mitä ei olla, kuin siihen mitä ollaan. Siirtolaisia täällä on aina ollut, nyky-yhteiskunnassa siirtolaiset ovat näkyvämpi osa yhteiskuntaa. Silti täällä jatkuu sama traditio. Maahanmuuttaja on synonyymille sille mitä ei haluta, mitä ei olla. Maahanmuuttaja ei osaa kasvattaa lastaan, se ei pärjää täällä eikä se edes kuulu tänne. 
Maahanmuuttajan valintoja saa kritisoida. Se ei hanki lapsilleen järkevästi käytettyjä vaunuja vaan vaatii uusia, hullu, typerä, tyhmä, kulutusintoinen… (poimittu viime päivien keskusteluista). 
Se synnyttää tänne lapsia jotka eivät ole sinisilmäisiä ja vaaleatukkaisia, se laittaa ne vauvat meidän naisten kohtuihin. Ei ole kyse lastenvaunuista. Ei ole koskaan ollutkaan. Kyse on tätä yhteiskuntaa syövän lailla tuhoavasta rasismista ja mustien äitien ihmisarvosta, joka tuntuu olevan vähin huoli meitä edustavilla poliitikoilla. Kyse on oikeudesta vanhemmuuteen ja perhe-elämään ja siitä kenen oikeus näihin kyseenalaistetaan. Ja mitä tekevät poliitikomme, he kertovat meille, ettei ole syytä huoleen. Maahanmuuttajat eivät saa yhtään enempää toimeentulotukea kuin kantasuomalaisetkaan. Entä rakenteellinen rasismi, toiseuttaminen, mustien äitien lasten suhteettoman korkeat huostaanottoluvut, valtion harjoittama henkinen väkivalta, kaduilla tapahtuvat hyökkäykset? No, tämä on Suomi, pitää vaan sulautua joukkoon, tiedäthän, olla enemmän valkoinen.

MUSTALAISSYDÄN

Kävimme Pyhäinpäivänä ystäväni Leifin kanssa katsomassa Dome
Karukosken ohjaaman elokuvan Leijonasydän. Ostaessamme popcornia ja
limua Tennispalatsin aulasta, olin varma että kyseinen uusnatseista
kertova elokuva olisi niin hirveä, että hajoittaisin salissa penkit,
saisin hysteerisen itkukohtauksen tai vähintäänkin poistuisin
elokuvateatterista niin suuren raivon valtaamana että kohdistaisin
kontrolloimatonta väkivaltaa ensimmäistä vastaantulijaa kohtaan, joka
vähänkin muistuttaisi "isäm maan puollustajaa". Mutta toisin kävi.
Pulssini toki kiihtyi useankin kohtauksen aikana ja monta kertaa minun
oli purtava hampaani yhteen jotten huutaisi viattomalle
elokuvayleisölle kaunistelematonta mielipidettäni
äärioikeistolaisista. Mutta loppujen lopuksi minä ja Leif poistuimme
Tennispalatsista hyvillä mielin, olo oli kevyt matkalla Hietaniemen
hautausmaalle, jonne menimme sytyttämään äitini kanssa kynttilöitä.

Hyvä olo niin ahdistavan elokuvan jälkeen johtui siitä että
Leijonasydämessä nostettiin esille myös romanien kohtaama syrjintä ja
rasistinen väkivalta. Asia josta mielestäni vaietaan liian usein, kun
puhutaan etnisestä syrjinnästä. Kun Ylellä esitetyssä dokumentissa "Salaiset mamut"
testattiin, pääseekö somali Lieksassa baariin ja saako venäläinen töitä,
mietin että missä tästäkin testistä on se kouluttautunut romanimies
joka ei saa nimensä takia töitä, tai raitis, nuori romanityttö jota
portsari ei päästä laulamaan karaokea, koska kyseisessä paikassa "on
joskus jokunen tumma riehunut"? Missä on Suomessa 500 vuotta elänyt
vähemmistö, joka kokee syrjintää joka ikinen päivä, oli päällä sitten
suorat housut ja kauluspaita, pitsiröijy ja samettihame tai musta,
pitkä hame ja "liian siisti yläosa"? Toki joskus syrjinnän perusteeksi
riittävät myös ainoastaan liian kiiltävät kengät, liian tummat
hiukset, liian hienot korvakorut tai "vääränlainen" nimi. Voisin
listata yksittäisiä syrjintätapauksia aina kouluista, sairaaloista,
ravintoloista ja laivalta, työn- ja asunnonhakuun asti, unohtamatta
sitä kuinka romanin mennessä ruokakauppaan, hänen viereensä
kiilaa välittömästi vähintään yksi myymäläetsivä. Tässä blogitekstissä
kerron pari esimerkkiä romanien kohtaamasta päivittäisestä,
peittelemättömästä rasismista, vaikka ainesta olisikin valitettavasti
vaikka kokonaiseen romaaniin kahdella a:lla.

Eräs tapaus josta minulla on
vieläkin videomateriaalia tallella, liittyy yhteen marraskuiseen
iltaan vuonna 2011, jolloin romanien kokemaa syrjintää vastustaneesta
Meijän puolue-kampanjasta alkunsa saanut räp-kokoonpano GG Caravan
vietti levynjulkistustilaisuutta Kampin Circuksessa. Paikalla oli oman
seurueeni lisäksi muunmuassa yksi varmasti Suomen tunnetuimmista
romanitaiteilijoista, Remu Aaltonen sekä näyttelijä Santeri Ahlgren.
Lavalla GG Caravan jyräsi rasisminvastaisilla lyriikoillaan. Keikan
päätyttyä päätimme oman seurueeni kanssa lähteä jatkoille viereiseen
Satumaa-karaokebaariin. Meistä muutamalle paikka oli tuttu, mutta
aiemmilla kerroilla olimme olleet siellä farkut ja muut "valtaväestön
vermeet" päällä. Nyt seurueemme miehillä oli yllään suorat housut ja
siistit takit, ja naisilla joko kapea, musta hame tai perinteinen
romaninaisen asu. Kaivaessamme lompakoita esille, maksaaksemme
sisäänpääsymaksun, ovimies totesikin tylysti: "Me ei kyllä oteta
romaneita tänne..." Mitä? Kun tivasimme kukin vuorollamme
päivänvalonkestävää selitystä sille, mikä oikeuttaa ravintolan
ylläpitämään jotakin Natsi-Saksan aikaisia säädöksiä, saimme
portsarilta hätäisen vastauksen: "Ei tää musta kiinni oo vaan mun
esimies näin on päättäny. Jos mä nyt päästäisin teiät sisälle niin mä
saisin samantien potkut! Ei tää mikään mun päätös oo vaan mun
esimiehen. Meillä vaan lukee valitettavasti ravintolan säännöissä että
romaneita ei oteta sisälle!" No, minä kaivoin kameran esille ja aloin
kuvata ovimiehen selostusta rasistisista käytännöistä, samalla kuin
yksi seurueemme jäsen soitti poliisille. Poliisista vastattiin ettei
kyseessä ole rikos sillä ravintoloilla on oikeus valita asiakkaansa.
Aivan varmasti on, mutta EI etnisen taustan perusteella! Miten absurdi
tilanne: toisella puolella taloa on käynnissä rasisminvastainen
konsertti, kun toisella puolella harjoitetaan puhdasta rasismia.
Remukaan ei varmaan tiennyt että hänkään ei olisi tervetullut
viereiseen karaokeravintolaan.

Helsingin ravintoloiden rasistinen valinnanvapaus on tullut selväksi
myös Kallion Populus-baarissa jonne minua ei päästetty edes farkut
jalassa, kalpealla naamallani, syynä että: "Sinun näköisesi tyttö on
täällä joskus riehunut. No jos se et sinä ollut, niin eilen täällä
ainakin kävi tummia ja tiputtivat taulutelkkarin seinältä alas. Nyt mä
kyllä oon ottanu semmosen periaatteen, että tänne ei tummat tuu!" Viime
viikonloppuna pääsimme kolmen romaniasuisen ystäväni kanssa laulamaan
karaokea Kaisaniemen Jones-ravintolaan, sillä ehdolla "että teitä
enempää tuu".

Tällaisia "valinnanvapauksia" koskien romaniväestöä, tuntuu olevan
todella monella. Opettajilla, poliiseilla, lääkäreillä ja tavallisilla
vastaantulijoilla. Minun kysymykseni kuuluu: Miksi tätä systemaattista
syrjintää katsotaan edelleen läpi sormien? Tämä on sitä samaa,
vaarallista rasismia joka näkyy joissakin Euroopan maissa jopa
järjestelmällisenä väkivaltana esimerkiksi poliisien taholta,
kohdistuen näiden maiden romaneihin. Siitäkään ei ole montaa sataa
vuotta kun Ruotsi-Suomessa oli voimassa romaneiden "hirttolaki"-
Hitlerin keskitysleireistä ei edes montaa kymmentä vuotta. Se että
Natsi-Saksassa murhattiin myös todella suuri joukko romaneja, on
mielestäni myös liian vaiettu asia.

Rasismi tappaa. Tämä pitäisi jokaisen pitää mielessä kun leikillään
"mannettelee" tai heittää kuluneen mustalaisvitsin. Hyvä, että
Leijonasydämessä muistettiin myös romanit, mietimme äitini ja Leifin
kanssa, kun sytytimme kynttilän Pyhäinpäivän kunniaksi, sodissa
kaatuneiden, Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleiden romanien
muistomerkille.

Mercedes Bentso
http://misslindamaria.blogspot.fi/

"Katso äiti! Neekeri!"

Ensimmäisen kerran, kun kuulin tuon lauseen olin ala-asteikäinen ja bussissa siskoni kanssa. Lapsi istui rattaissa ja äiti seisoi vieressä bussin käytävällä. Minut bongattuaan lapsi osoitti pienellä sormellaan ja innoissaan huusi "katso äiti! Neekeri!", sellaisella lapsen viattomuudella ja innostuksella joka huvitti minua, vaikka tilanne hämmensi.

Toisella kerralla minua huvitti vähemmän. Tätä kuitenkin jatkui, pienet valkoiset lapset, jotka innostuvat nähdessään aidon elävän mustan ihmisen. Samalla tavalla, kuin lintubongari nähdessään harvinaisen linnun tai shoppailija eksyttyään alemyynteihin. Vanhemmat lähes poikkeuksetta näissä tilanteissa nolostuvat ja pyrkivät kääntämään lapsen huomion muualle. He eivät korjaa lasta tai pyydä anteeksi.  Se antaa kuvan että heistä, on ok kotona opettaa lasta, että musta ihminen on "neekeri", mutta julkisessa tilassa he eivät ihastelekaan lapsen bongaama "neekeriä". Esimerkiksi näin: ”Niinpäs onkin Topias, ihan aito neekeri, vilkuta sille, ehkä se tekee tempun!". Tämä taas kertoo siitä, että he tiedostavat sanan käytön olevan loukkaava ja väärin. Rasistinen kulttuuri ei ole syntynyt tyhjiössä, se on ihmisten luomaa. Kasvattamalla lapsia pienestä pitäen rasistiseen maailmankuvaan jatketaan ja ylläpidetään perinnettä. On meitä ja sitten on noita toisia. 

"Neekeri" sanaa on Suomessa käytetty vuosikymmeniä. Missään vaiheessa sen käyttö ei ole ollut neutraalia kuten Marjo Kaartinen toteaa teoksessaan "Neekerikammo, kirjoituksia vieraanpelosta". N-sanan käyttö on halventavaa, nöyryyttävä ja alistavaa. Sana sisältää vuosikymmenien negatiivisen kuorman mustista alempiarvoisina olentoina, joilla ei ole ihmisarvoa. 

N-sanan käyttöä on puolusteltu sillä, että se ei ole Suomessa koskaan ollut negatiivisessa käytössä, vaan se on tarkoittanut ainoastaan afrikkalaista ihmistä. Suomella ei myöskään ole ollut kolonialistista historiaa. Tämä puolustus on vailla pohjaa, kuten "Neekerikammo"-teoksessa käy ilmi. Suomalaiset ovat identifioineet itseään alusta alkaen eurooppalaisiin siirtomaaisäntiin ja omaksuneet asenteita ja termistöä huolella sen verran hartaasti, ettei n-sanasta näytetä päästävän irti omin avuin.

Kaartisen tyhjentävä esitys n-sanan käytöstä ja sen merkityksistä niin teksti, kuin kuva todisteineen on tehty juuri sinulle, joka luulet että:

N-sana on Suomessa neutraali

N-sana voi olla sanavarastossasi, koska et keksi mitä muuta sanoisit

N-sana voi käyttää kaveriporukassa, koska tieto ei leviä ringin ulkopuolelle.

N-sanaa voi käyttää ilman, että sen on rasistisessa yhteydessä esim. vitseissä 

N-sanaa voi käyttää jos on parisuhteessa mustan henkilön kanssa 

Tarve puolustella n-sanan käyttöä kertoo vain siitä miten syvällä tämän yhteiskunnan sisälle on kirjattu rasistinen kulttuuri. Vaatimus saada käyttää n-sanaa tai muita loukkaavia sanoja on vaatimus pitää kiinni olemassa olevasta rasistisesta kulttuurista ja sen tuomasta etuoikeudesta.

Kun huomaat, että ystäväsi, tuttusi, työkaverisi tai jopa lapsesi sanavarastoon kuuluu n-sana, siihen puuttuminen on vastuusi, ei palvelus josta mustien tuttaviesi pitäisi kiittää sinua. Kun poistun seurueesta ja toteat että "Mä ainakin käytän n-sanaa ja mulla on siihen oikeus", mieti miksi et sanonut sitä suoraan minulle? Kestävätkö perustelusi päivänvaloa?

Kuvitteletko, että koska olet liberaali, hipsteri, eläinoikeusaktivisti tai feministi on mahdotonta sinun olla rasisti? Mikään edellä mainituista ei tee sinusta antirasistia ja myös sinun kohdallasi n-sanan käyttö on rasistista. Kaikki rasistit eivät ole pahoja tai ilkeitä ihmisiä. Itse asiassa suurin osa rasisteista, jotka ylläpitävät rasistista kulttuuria ovat tavallisia ihmisiä, joista valtaosa varmasti pitää itseään suvaitsevaisena, niin kauan kuin heidän n-sanan käyttöä suvaitaan. Jos vielä tämän jälkeen pidät itseäsi "hyviksenä" ja puolustelet isovanhempasi n-sanan käyttöä, et taida oikeasti uskoa muutokseen.