torstai 4. joulukuuta 2014

Euroopassa huomasin, miten kaunis ja fiksu olen

Roosa Murto HS yrittää kertoa kolumnissaan jotain rasismista. Hän onnistuu kuitenkin vain puhumaan subjektiivisesta kokemuksestaan ennakkoluuloista Keniassa.
Enkä olen varma kertooko hän nyt mitään oleellista Keniastakaan. Harvoin länsimaalaisella on muuta motiivia Afrikan maissa matkustaessa, kuin rakentaa omaa messiasprojektia. Messiasprojektia toteutetaan kehitysyhteistyöduuneissa, vapaaehtoisprojekteissa ja toimittajan matkoilla. Messiasprojektin tarkoitus on puhdistaa länsimainen matkaaja ja tuoda valoa pimeään Afrikkaan. Murto kertoo miten valmistautui kohtaamaan kärsimysstä ja kurjuutta. Jos hän ei löytänytkään surkeudessaan piehtaroivia ihmisiä, ei se haittaa messiasprojektia. Messiasprojektia voi rakentaa myös oman kärsimyksen varaan ja sen rinnastamiseen muiden kärsimyksen rinnalle.
Roosa Murto oppikin matkaltaan, sen että on vähän voimauttavaa, kun joku on mua kohtaan ennakkoluuloinen. Tämä uhriutuminen on osa messiasprojektia ja antaa hyviä tarinoita kerrottavaksi kotona. Vähämpä häntä häiritsee se etteivät paikallaiset näytä tajuavan, että hän on "hyvä" länsimaalainen ei ollenkaan samanlainen, kuin kolonialistit, lähetysaarnaajat, vapaakaupanmarkkinamiehet jne. Murto voi todistella sitä sitten hesarin kolumnissaan Suomalaisille. Messiasprojektin jatkuu Suomessa luontevasti matkablogista kolumneihin ja mahdolliseen matkakirjaan, jonka nimeksi ehdotan vaikkapa " Minun Afrikkani" tai "30 päivää päiväntasaajalla". Jos haluaa matkustaa Afrikan maissa, eikä ole oikein kykyjä toimittajana, kehitysyhteistyöprojektinduunarina tai kolonialististenrajojensuojelijan vikaa, niin Suomen Pakolaisapu onneksesi järjestää  messiaprojektin rakennusmatkoja.

Kuva: Iltalehden sivuilta




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti