Voimaa huivipelon kohtaamisesta

Oletko kadottanut yhteyden todellisuuteen? Huomaatko yhdistäväsi sumeilematta huivin alistamiseen, sivistymättömyyteen, syrjäytymiseen ja terroriin?

Vertaatko mielessäsi huivin käyttöä lapsimisseyteen?

Luuletko huivipelkoasi huivikritiikiksi?

Onko elämä muuttunut pelkäksi huivien laskemiseksi kaduilla ilman, että sinulla on minkäänlaista suurempaa visiota johtotähtenä?

Kiistätkö huivin käyttäjien yksilönvapauden? Sekoitatko välillä jengihuivit, saudihuivit, kaulahuivit ym?

Pidätkö itseäsi feministinä, mutta et usko huivinkäytössä valinnanvapauteen?

Huivipäiset ihmiset ovat osa elämäämme, mutta suomalaisia ei opeteta luomaan siihen tervettä ja tasapainoista suhdetta. Kriisilähtöinen uutisointi huivipäisistä ihmisistä saa meidät pelkäämään ja epäilemään huivipäisiä ihmisiä. Sen takia alamme kokea huivipelon esteenä ja ongelmana. Annamme huivipelon lamaannuttaa itsemme tai torjumme huivipäisten ihmisten ihmisarvon tietoisuudestamme niin täysin, että emme enää edes tunnista, että huivipelko estää meitä ajattelemasta ennakkoluulottomasti ja kuuntelemasta sydäntämme.

Huivipelko ei kuitenkaan itsessään ole ongelma, vaan kyse on siitä, millainen suhde sinulla on huivipelkoon. Jos suhteesi huivipelkoon on huono, niin kuin joillain ihmisillä, huivipelko estää sinua elämästä omaa elämääsi vaan luoden tilanteen jossa aikasi menee muiden pukeutumista kritisoidessasi.

Jos taas suhteesi huivipelkoon on neutraali, otat itse ensimmäisen askeleen joka päivä kumotaksesi stereotypioita, vaikka sinua pelottaisi. Huivipelko lakkaa olemasta este ja ongelma, ja alat nähdä sitä levittävien ihmisten piilotetut tarkoitusperät. Kohtaamalla huivipelon tulet vahvemmaksi ja kasvat siksi upeaksi olennoksi, joka syvällä sisälläsi olet aina halunnut olla.

Voimaa huivipelon kohtaamisesta -työpaja tarjoaa mahdollisuuden:

• Löytää voimaannuttava lähestymistapa huivipelkoon

• Tunnistaa, mitkä yleisimmistä huivipeloista ovat estäneet sinua näkemästä naapuriasi oikeana ihmisenä

• Kohdata omaa huivipelkoa turvallisissa olosuhteissa

• Löytää huivipelon takaa vanha ystäväsi

• Luoda pohja uudelle asenteelle liittyen huiviin.

Työpaja on sinulle, joka haluat tunnistaa islamfobiaasi ja kyetä lukemaan mediaa kriittisesti, edes tämän kysymyksen osalta. Huivipelko saattaa hyvinkin olla aina osa elämääsi. Työpajan aikana saat mahdollisuuden huomata, että huivipelko ei ole niin kamala mörkö kuin olet kuvitellut. Oman huivipelon voi kesyttää, ja silloin huivipelon kohtaamisesta tulee jopa kivaa ja innostavaa.



Ilmoittautumisohjeet ja lisätietoa työpajasta tulossa myöhemmin.

”Heitä se rätti nyt pois päästä ja käy töihin!”

Olemme olleet turvatarkastajina useamman vuoden Helsinki-Vantaan lentokentällä Sol-palvelujen kautta.  Työskentely kansainvälisellä lentokentällä on ollut miellyttävää ja antoisaa eikä täysin samanlaista päivää juuri olekaan, mutta viimeisen vuoden aikana työilmapiiri on heikentynyt radikaalisti.  Huonon työilmapiirin aiheuttajina koemme olevan tietyt kokemattomat esimiehet ja pieni joukko suppeakatseisia työtovereita, joilla ei ole käsitystä suvaitsevaisuudesta eikä tasa-arvosta.  Nämä henkilöt ovat käyttäytyneet epäasiallisesti työpaikalla sanomalla loukkaavia asioita naamioiden ne vitsiksi. Mm. tämänkaltaista ”läppää” olemme joutuneet kuuntelemaan:

”Heitä se rätti (huivi) nyt pois päästä ja käy töihin!”

”The good old days… too bad we don`t own you no      more.”

"Neekeri vitsejä”

”JES! Yksi vähemmän” ( Iloitaan, kun ulkomaalainen käännytetään Suomesta)

   "Tytöt hajaantukaa (eri turvatarkastuslinjoille) olette silmiinpistäviä"

   ”Nuo neljä tuolla, en halua heitä huomenna minun turvaan, joten lähetän heidät pois muualle ”(Esimies toiselle työntekijälle)

Jokaisella ihmisellä tulee jossakin kohtaa mitta täyteen ja meillä se on nyt.  Meille on ihan sama miten nämä  tietyt henkilöt käyttäytyvät vapaa-ajallaan, mutta työpaikalla meidän ei tarvitse tuollaista sietää.   Olemme olleet yhteydessä palveluesimiehiin ja pyytäneet heitä tekemään asioille jotakin, mutta palaverista huolimatta mikään ei muuttunut parempaan.  Palaverissa meitä vähäteltiin, kaikki kritiikki pistettiin ylireagoinnin ja ylitulkitsemisen piikkiin. Palveluesimiehet asettuivat tukemaan lähiesimiehiä kyseenalastamatta heidän toimintaansa ja sanktioita asetettiin meille. Palaverin jälkeen meitä kiellettiin puhumasta omaa äidinkieltä työtehtävissä, mikä puuttui jo meidän perusoikeuksiin.  Hoidamme työtehtävämme tunnollisesti ja palvelemme matkustajia tarpeen mukaan eri kielillä, joten emme ymmärrä mikä siinä on ongelmana?

Työpaikkakiusaamiskysymyksessä ei päästy eteenpäin kevään mittaa ja palveluesimiehet eivät millään tavalla yrittäneet ymmärtää tai auttaa meitä. Veimme asian vihdoinkin työsuojelupiiriin ja siellä asia on vielä kesken. Nyt tilanne työpaikalla menee huonompaan suuntaan.  Tietyt palveluesimiehet ovat soitelleet muille työntekijöille ja yrittäen löytää meistä asiattomuuksia. He ovat kyselleet miten olemme käyttäytyneet muiden työntekijöiden kanssa ja onko ollut mitään ongelmia. Kyselyt asettavat meidät huonoon valoon levittäen huhuja työntekijöiden keskuudessa. Palveluesimiesten toiminta on ollut mielestämme kaiken kaikkiaan erittäin epäasiallista ja ammattitaidotonta.

Loppujen lopuksi uskomme, että emme ole ainoat siirtolaistaustaiset, jotka kokevat syrjintää tai työpaikkakiusaamista ja siksi on tärkeää ottaa tälläiset asiat esiin. Ääntä pitää pitää! Ongelma on se, että siirtolaistaustaiset sietävät paljon ja meillä on paksu nahka. Valittamiseen tai asian viemiseen pidemmälle ei uskota vaan pelätään, ettei kukaan ota vakavasti tai syytetään rasismikortin käyttämisestä löyhin perustein, kuten tässäkin meidän tilanteessa on valitettavasti käynyt.  Kyse on yksinkertaisesti vain siitä, mikä on oikein ja mikä vääriin. Me haluamme ottaa tämän asian nyt esille, jotta muutkin jotka ovat kokeneet vääryyttä työpaikalla rohkenevat tehdä asialle lopun.

Allekirjoittajina viisi turvatarkastuksessa työskentelevää naista.

Helsingin Sanomat julkaisi jutun tästä työhäirintatilanteesta 15.7.2013