"Katso äiti! Neekeri!"

Ensimmäisen kerran, kun kuulin tuon lauseen olin ala-asteikäinen ja bussissa siskoni kanssa. Lapsi istui rattaissa ja äiti seisoi vieressä bussin käytävällä. Minut bongattuaan lapsi osoitti pienellä sormellaan ja innoissaan huusi "katso äiti! Neekeri!", sellaisella lapsen viattomuudella ja innostuksella joka huvitti minua, vaikka tilanne hämmensi.

Toisella kerralla minua huvitti vähemmän. Tätä kuitenkin jatkui, pienet valkoiset lapset, jotka innostuvat nähdessään aidon elävän mustan ihmisen. Samalla tavalla, kuin lintubongari nähdessään harvinaisen linnun tai shoppailija eksyttyään alemyynteihin. Vanhemmat lähes poikkeuksetta näissä tilanteissa nolostuvat ja pyrkivät kääntämään lapsen huomion muualle. He eivät korjaa lasta tai pyydä anteeksi.  Se antaa kuvan että heistä, on ok kotona opettaa lasta, että musta ihminen on "neekeri", mutta julkisessa tilassa he eivät ihastelekaan lapsen bongaama "neekeriä". Esimerkiksi näin: ”Niinpäs onkin Topias, ihan aito neekeri, vilkuta sille, ehkä se tekee tempun!". Tämä taas kertoo siitä, että he tiedostavat sanan käytön olevan loukkaava ja väärin. Rasistinen kulttuuri ei ole syntynyt tyhjiössä, se on ihmisten luomaa. Kasvattamalla lapsia pienestä pitäen rasistiseen maailmankuvaan jatketaan ja ylläpidetään perinnettä. On meitä ja sitten on noita toisia. 

"Neekeri" sanaa on Suomessa käytetty vuosikymmeniä. Missään vaiheessa sen käyttö ei ole ollut neutraalia kuten Marjo Kaartinen toteaa teoksessaan "Neekerikammo, kirjoituksia vieraanpelosta". N-sanan käyttö on halventavaa, nöyryyttävä ja alistavaa. Sana sisältää vuosikymmenien negatiivisen kuorman mustista alempiarvoisina olentoina, joilla ei ole ihmisarvoa. 

N-sanan käyttöä on puolusteltu sillä, että se ei ole Suomessa koskaan ollut negatiivisessa käytössä, vaan se on tarkoittanut ainoastaan afrikkalaista ihmistä. Suomella ei myöskään ole ollut kolonialistista historiaa. Tämä puolustus on vailla pohjaa, kuten "Neekerikammo"-teoksessa käy ilmi. Suomalaiset ovat identifioineet itseään alusta alkaen eurooppalaisiin siirtomaaisäntiin ja omaksuneet asenteita ja termistöä huolella sen verran hartaasti, ettei n-sanasta näytetä päästävän irti omin avuin.

Kaartisen tyhjentävä esitys n-sanan käytöstä ja sen merkityksistä niin teksti, kuin kuva todisteineen on tehty juuri sinulle, joka luulet että:

N-sana on Suomessa neutraali

N-sana voi olla sanavarastossasi, koska et keksi mitä muuta sanoisit

N-sana voi käyttää kaveriporukassa, koska tieto ei leviä ringin ulkopuolelle.

N-sanaa voi käyttää ilman, että sen on rasistisessa yhteydessä esim. vitseissä 

N-sanaa voi käyttää jos on parisuhteessa mustan henkilön kanssa 

Tarve puolustella n-sanan käyttöä kertoo vain siitä miten syvällä tämän yhteiskunnan sisälle on kirjattu rasistinen kulttuuri. Vaatimus saada käyttää n-sanaa tai muita loukkaavia sanoja on vaatimus pitää kiinni olemassa olevasta rasistisesta kulttuurista ja sen tuomasta etuoikeudesta.

Kun huomaat, että ystäväsi, tuttusi, työkaverisi tai jopa lapsesi sanavarastoon kuuluu n-sana, siihen puuttuminen on vastuusi, ei palvelus josta mustien tuttaviesi pitäisi kiittää sinua. Kun poistun seurueesta ja toteat että "Mä ainakin käytän n-sanaa ja mulla on siihen oikeus", mieti miksi et sanonut sitä suoraan minulle? Kestävätkö perustelusi päivänvaloa?

Kuvitteletko, että koska olet liberaali, hipsteri, eläinoikeusaktivisti tai feministi on mahdotonta sinun olla rasisti? Mikään edellä mainituista ei tee sinusta antirasistia ja myös sinun kohdallasi n-sanan käyttö on rasistista. Kaikki rasistit eivät ole pahoja tai ilkeitä ihmisiä. Itse asiassa suurin osa rasisteista, jotka ylläpitävät rasistista kulttuuria ovat tavallisia ihmisiä, joista valtaosa varmasti pitää itseään suvaitsevaisena, niin kauan kuin heidän n-sanan käyttöä suvaitaan. Jos vielä tämän jälkeen pidät itseäsi "hyviksenä" ja puolustelet isovanhempasi n-sanan käyttöä, et taida oikeasti uskoa muutokseen.